MATKAPÄIVÄKIRJA

Ida, Mariat, Elina, Kati, Päivi

Keskiviikkoiltana pakatessamme meitä kadutti, että olimme ilmoittautuneet Kiirunan reissulle. Ne, jotka eivät olleet lähdössä Kiirunaan, ilkkuivat sillä, että meillä menee kaksi kokonaista päivää opintomatkalla. Kun torstaiaamu koitti koleana ja synkkänä, vastoinkäymiset alkoivat: yksi ryhmämme jäsenistä heräsi puoli tuntia ennen sovittua matkalle lähtöaikaa. Linja-autossa vielä väsytti. Pysähdyimme Pellossa kahvi- ja vessatauolla, ja siinä vaiheessa saimme myös koulun eväät. Ensimmäisen tauon jälkeen alkoi tuntua, että tästä matkasta voi sittenkin tulla jotakin.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Pajalan Laestadius-museo, jossa Andreas Alapää kertoi meille Lars Levi Laestadiuksen elämästä. Esittelykielenä hän puhui suomea ja pyynnöstämme vaihtoi meänkieleen, jota oli erittäin mukava kuunnella. Laestadius-museo oli meidän mieleemme, ja usea meistä pohtikin, miksemme ole syntyneet 1800-luvulle.

Museovierailun jälkeen pääsimme syömään hotelliin. Odotukset ruoan suhteen olivat kovat, varsinkin kun näimme, että jälkiruoaksi tarjotaan lättyjä kermavaahdon ja hillon kera! Ruoka tuotti kuitenkin osalle pettymyksen: ruuassa oli ruotsalainen jälkimaku, josta emme pitäneet. Kun saimme kupumme täyteen, matka saattoi jatkua.

Matka Pajalasta Kiirunaan kului pääosin nukkuessa. Kun saavuimme seuraavaan tutustumiskohteeseemme, Avaruustutkimuslaitokselle (IRF), joimme ensimmäisenä kahvit sämpylöiden kera. Kahvittelun jälkeen siirryimme auditorioon kuuntelemaan esitystä laitoksen toiminnasta. Esitys oli ruotsiksi, minkä vuoksi sitä oli suurimman osan vaikea ymmärtää. Esityksen jälkeen kiersimme koko hienon rakennuksen läpi. Lopussa, kun juttelimme esittelijän kanssa pienemmässä ryhmässä, alkoi ruotsia jo hieman ymmärtääkin.

 
Avaruustutkimuslaitosvierailun jälkeen pääsimme majoittumaan. Tässä oli vähällä käydä köpelösti, sillä opettajat eivät olleet saaneet koodia, jolla olisimme saaneet avaimet. Onneksi asia kuitenkin selvisi ystävällisten ihmisten avustuksella. Toiset majoittuivat kodinomaisessa hotellissa ja toiset retkeilymajassa.
Majoittumisen jälkeen lähdimme linja-autolla kohti Kiirunan keskustaa. Jokaiselle annettiin 100 kruunua käytettäväksi ruokaan. Olimme innoissamme tiedosta, että pääsisimme Frassesiin syömään. Hetken keskustassa harhailun jälkeen päätimme suunnata kohti Frassesia, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta. Tässä vaiheessa nälkä korvensi jo mahaa, ja koimme suuren pettymyksen, kun viimein saavuimme perille: Frasses olikin kiinni. Onneksi löysimme pitsapaikan, jossa saimme syötyä. Toiset taas kävivät viime minuuteilla hakemassa Sibyllasta hampurilaiset ja tyylikkäästi söivät ne ulkosalla Kiirunan keskustassa.

Illalla majapaikassamme katsoimme ruotsinkielistä ohjelmaa, josta yllätykseksemme ymmärsimme paljon. Kävimme suihkussa, joka oli Nooan aikainen. Lämmintä vettä kuitenkin riitti, toisin kuin hotellin puolella. Herkuttelimme elokuvaa katsellen ja laitoimme nukkumaan. Aamulla heräsimme ihmeelliseen ääneen. Olisi ollut aikaa nukkua vielä ainakin tunti, mutta ääni oli niin raivostuttava, ettei se ollut mahdollista. Ihmettelimme ääntä ja yritimme selvittää, mikä se on. Mielessämme kävi hätämerkki, tulipalo, rekan peruutusääni yms. Lopulta selvisi, että ääni kuului viereiseen huoneeseen päälle jääneestä herätyskellosta, ja huoneessa ei tietenkään ollut ketään. Työntekijätkin tulivat töihin vasta myöhemmin, joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella tätä ihanaa ääntä. Tulimme siihen tulokseen, että ääni kuuluu osaksi ruotsalaista jälkimakua, kun viimein olimme tyytyväisiä majapaikkaan. Aamupalan saimme nauttia komeissa maisemissa. Aamupala oli jokseenkin samantyylistä kuin Suomessa. Siihen olimme erittäin tyytyväisiä!

Kun mahat oli täytetty ja avaimet jätetty, jatkoimme matkaa. Seuraava kohde oli paikallinen lukio. Rehtorit kertoivat meille lukion toiminnasta ja koulutusmahdollisuuksista. Saimme kierrellä koulussa vapaasti ja katsella paikkoja. Valitettavasti emme päässeet seuraamaan oppitunteja, sillä oppilailla oli menossa Suomen ylioppilaskokeita vastaavat kokeet. Koulussa pääsimme myös syömään. Ruokana oli lohilaatikkoa, joka oli hyvää. Oli hassua, kun näkkileipävalikoimaan kuului kuusi erilaista näkkileipää! Ruokailun jälkeen oli jonkin aikaa vapaata ennen lähtöä seuraavaan paikkaan. Kiertelimme ristiin rastiin ja löysimme jopa tuttuja! Erään ryhmämme jäsenen pikkuserkut nimittäin opiskelivat siellä.

Lukiovierailun jälkeen suuntasimme kaivokselle. Se oli reissumme jännittävin kohde, koska matkustimme linja-autolla yli 500 metrin syvyyteen. Siellä oppaamme selitti ruotsiksi kaivoksen toimintaa, ja lopuksi kävimme vielä museossa itseksemme katselemassa erilaisia tavaroita ja muuta sellaista.

Kotiinlähdön aika koitti, ja pysähdyimme vielä kauppaan. Opettajat hakivat kaupasta ison satsin karkkia ja muita herkkuja oppilaille matkaevääksi. Makeiset menivät nopeasti kaupaksi, ja kaikilla oli hymy huulessa. Habi, yksi opiskelijoista, piti meille matkaradioita, johon kuului visailua, musiikkia, kertomuksia, vitsejä ja muuta mukavaa. Matka kului siis rattoisasti.

Ennakkoluuloistamme huolimatta olemme todella tyytyväisiä siihen, että ilmoittauduimme matkalle. Vierailukohteet olivat mielenkiintoisia ja matkasta jäi muutenkin hyvä mieli. Opintomatkat nostattavat yhteishenkeä koulussamme ja näin tutustuu paremmin myös muiden luokkien oppilaisiin. Tällaisia reissuja voisi olla useamminkin.