Rovaniemen ammattilukion Euroscola-matka 13.4. - 18.4.2011

Alkusyksyllä 2010 kansainvälisyystiimimme (Eija Laiho, Sirkka Veikkolainen, Virpi Vahtola) päätti hakea Euroopan parlamentin tarjoamaan Euroscola-ohjelmaan. Lokakuussa saimme myöntävän vastauksen hakemukseemme ja samalla kutsun osallistua Euroscola-kokoukseen Strasbourgissa 14.4.2011. Keräsimme 25 lukiolaisen innokkaan ryhmän yhteiskuntaoppia opiskelevista kolmannen ja neljännen luokan opiskelijoista, jotka sitoutuivat projektiin maksamalla matkasta 150€ omakustanteisesti (Pariisin osuus) sekä osallistumalla Euroscola-opetustuokioihin matkaa edeltävinä kuukausina. Pääosin matka rahoitettiin Euroopan parlamentin myöntämän avustuksen turvin. Lisäksi Lapin ammattiopisto tuki matkaamme raha-avustuksella. Varsinaista matkajärjestelyistä vastasi Suomen Matkatoimisto.

Kuuden päivän Strasbourg-Pariisi-matkamme keväisessä Ranskassa oli onnistunut ja antoisa monipuolisen ohjelman sekä reippaiden ja kuuliaisten opiskelijoidemme ansiosta. Merci à tous!

t. Eija, Sirkka ja Virpi

  

 Opiskelijoiden raportti

1.2.2011 Euroscola-ryhmäkuva: esittelykuva Strasbourgiin

Rovaniemi – Strasbourg, keskiviikko 13.4.2011

Aamulla klo 5.00 Rovaniemen lentokentällä 25 opiskelijaa ja 3 opettajaa odottivat jännittyneinä ja väsyneinä Euroscola- matkan alkamista. Lennon piti lähteä 6.30. Jostain syystä matkaan lähtö kuitenkin viivästyi. Lopulta pääsimme ilmaan Air Balticilla.

Pysähdyimme pienen hetken Tampereella ja jatkoimme Riikaan. Siellä meillä oli reipas kolme tuntia aikaa syödä ja tehdä ostoksia. Suurin osa meistä oli kuitenkin niin väsyneitä, ettei ruoan jälkeen jaksanut kuin istua ja jutella.

       

Näkymiä lentokoneesta

Lentomme Riikasta jatkui klo 13.05 kohti Saksaa ja Frankfurtia, jossa meitä odotti bussi. Frankfurtista alkoi noin 3 tunnin bussimatka kohti Strasbourgia ja Ranskaa.

Bussimatka olikin melko mielenkiintoinen. Kävimme syömässä Burger Kingissä. Lähdimme käymään vessassa mutta säikähdimme, kun naisten vessan edessä ja sisällä hääräsi vanhempi mies. Meille kuitenkin selvisi, että miehen ammatti oli vessavahti! Olimme siis turvassa.

Ajoimme välillä melkoisessa ruuhkassa, ja ihmiset olivat kiinnostuneita meistä ja katselivat bussiimme.

      

Bussissa matkalla Strasbourgiin

Pääsimme Hotel Victoriaan majoittumaan lopulta noin puoli kahdeksan aikoihin. Lähdimme sieltä omin porukoin syömään ja katselemaan paikkoja sekä viettämään ensimmäistä iltaa Strasbourgissa.

      

Tulo Strasbourgiin

 

Miikka, Salla, Netta ja Nina

Strasbourg, torstai 14.4.2011

Heräsimme kello 7 aikoihin, ja päivä alkoi ranskalaisella aamiaisella, johon kuului kroissantteja ja juustoa.

Aamiaisen jälkeen matkasimme tramilla eli paikallisella raitiovaunulla suoraan Euroopan unionin parlamenttitalolle, paikallisen oppaamme Josén opastamana.

Parlamenttitalo takanamme

Tiukkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme vihdoin parlamenttirakennuksen sisätiloihin.

Parlamentissa söimme suklaatäytteisen pullan toiseksi aamiaiseksi. Sen jälkeen siirryimme ensimmäiseen kokoukseen suureen ja mahtavaan parlamenttisaliin, jossa neljä virkamiestä tutustutti meidät Euroopan unionin saloihin.

Seuraavaksi meille tarjoiltiin lounaaksi sitkasta kanaa ja makaronia. Ruokailun jälkeen aloitettiin Eurogame-tietovisa. Kilpailua varten jakauduimme neljän hengen joukkueisiin, jotka muodostuivat erimaalaisista nuorista.

Pelin jälkeen jakauduimme kuuteen valiokuntaan, joissa keskustelimme EU:hun liittyvistä aiheista ja teimme ehdotukset iltapäivän parlamentti-istuntoon. Aiheina olivat ympäristöpolitiikka, vapaaehtoistyö 2011, demokratia ja osallistuminen, EU:n tulevaisuus, Internetin vaarat ja EU:n arvot.

Valiokuntatyöskentelyn jälkeen siirryimme parlamenttisaliin täysistuntoon, jossa ehdotukset käytiin läpi ja opiskelijat saivat keskustella, väitellä ja äänestää niistä kuin oikeat mepit. Istunnossa hyväksyttiin viisi  ehdotusta ja hylättiin yksi. Hylätty ehdotus oli EU:n muuttaminen USA:n kaltaiseksi liittovaltioksi. Puheenjohtajistossa työskenteli koulumme opiskelija Jenni Rautavaara.

Parlamenttisalissa tapahtuman aluksi jokaisen maan edustaja sai esitellä maansa ja ryhmänsä sekä koulunsa lyhyellä puheella. Näimme paljon erilaisia esityksiä, joissa mm. laulettiin, soitettiin ja puhuttiin eri kieliä. Rovaniemen ammattilukion opiskelija Miikka Keränen esitteli koulumme, joka oli tämän Euroscola-päivän ainoa suomalaiskoulu. Miikan esityksen aikana screenille heijastettiin joulupukin kuva.

        

Miikka Keränen esittelee ryhmämme

Joulupukki-kuva taustalla Miikan  esitellessä, mistä tulemme

Täysistunnon jälkeen pidettiin Eurogame-finaali, johon suomalaisia ei valitettavasti osallistunut. Parlamenttipäivän päätyttyä noin kello 18 matkasimme takaisin hotellille ja teimme iltatoimemme.

Päivän aikana tutustuimme moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja opimme paljon uutta EU:sta ja siihen kuuluvista maista, mm. sen että tanskalaiset luulevat suomalaisten varastaneen joulupukin amerikkalaisilta, jotka olisivat keksineet pukin Cocacola-mainokseen. Ja pah!

Opettajat parlamentissa

Samuli, Annika, Jaakko, Elisa

Strasbourg – Pariisi, perjantai 15.4.2011

Tänään oli kiva päivä. Kävimme  monessa kaupungissa - Saksan Kehlissä, Strasbourgissa ja Pariisissa. Kävelimme paljon ja istuimme myös junassa paljon. Istuimme myös vähän bussissa. Päivä alkoi mielenkiintoisella kiertokävelyllä: Ylitimme Ranskan ja Saksan rajan kävellen sillan yli Kehlin kaupunkiin. Sen jälkeen kävelimme ympäri Strasbourgin vanhaa kaupunkia. Strasbourgia ja Kehliä voi verrata Haaparantaan ja Tornioon.

Kiertokävelyn jälkeen kävimme nuorisohotelli Ciaruksessa ruokailemassa maittavan lounaan. Lounaan jälkeen saimme päättää, menemmekö shoppailemaan vai mennemmekö katsastamaan paikallisen Notre Damen, jota ei siis tule sekoittaa Pariisin Notre Dameen.

Notre Dame oli uskomattoman korkea ja kaunis. Sen katolle pystyi kiipeämään. Myös ostoskeskuksessa oli hauskaa, ja porukka jakautuikin aika tasaisesti kahtia.

Sitten tulikin aika lähteä kohti Pariisia lähes äänennopeutta kiitävällä TGV-junalla. Noin 550 kilometrin matka kesti vain 2,5h, mutta nopeutta ei juurikaan huomannut. Vasta junasta noustessa huomasi, kuinka pää heitti hieman.

Junamatkan jälkeen saimme ensikosketuksemme metroelämään, joka osoittautuikin odottamaamme yksinkertaisemmaksi. Hotelli oli mukava kolmen tähden huoneistohotelli. Siellä oli  muitakin suomalaisia. Myös vaaleja seurattiin ahkerasti, ja Soini vilahtikin paikallisessa teeveessä. Tämän jälkeen laitoimme nukkumaan, jotta olisimme aamulla pirteitä bussikiertoajelulle.

Eija oli kiva, vaikka osaakin olla joskus tiukka. José oli myös kiva. Hän oli paikallinen, strasbourgilainen, jonka isoäiti oli joutunut historian myllerrysten keskellä vaihtamaan viisi kertaa kansallisuutta – saksalaisesta ranskalaiseksi ja taas takaisin!

Pariisi – lauantai, 16.4.2011

Ensimmäinen aamu Pariisissa. Herätys oli todella mieluinen, sillä saimme nukkua hieman pidempään kuin aikaisempina aamuina. Pariisiin tullessamme pääsimme kolmen tähden hotelliin, joka oli huomattavasti parempi kuin Strasbourgissa ollut kahden tähden hotelli. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja huoneet suorastaan ylellisiä. Opettajat ovat todella onnistuneet tehtävässään ja löytäneet vaativalle ja suurelle laumalle sopivan paikan.

Pariisin hotellimme

Noin kello yhdeksän valuimme hotellin pihalle pirteinä ja iloisina. Pihalla meitä vastassa oli viehättävä harmaapäinen naishenkilö, rouva Mongiat. Rouva tervehti meitä kättelemällä ja linja-autoon noustessamme tapasimme rouva Mongiat'n uljaan apurin, paikallisen sekopää- herrasmies-ammattilaisbussikuskin, joka tervehti meitä reippaasti.

Kun kaikki olivat koossa, lähdimme kaupunkikierrokselle. Rouva Mongiat teki kolme tuntia kestäneen kierroksen erittäin mieluisaksi kertoessaan suomeksi historiallisista monumenteista ja muista nähtävyyksistä. Mieleemme jäivät riemukaaret, jotka kuvastavat Napoleonin sotavoittoja, Egyptistä tuotu obeliski keskellä Pariisin kuuluisinta aukiota, valtava Champs Elysees – ostoskatu, jossa vierailee vuosittain 100 miljoonaa ihmistä ja upea Tour Eiffel. Opimme paljon Pariisista ja häkellyimme oppaamme tiedonmäärästä ja tarinoista sekä nähtävyyksien paljoudesta. Eniten ihmetystä aiheutti kuitenkin Pariisin sanoin kuvailemattoman hirveä liikenne.

Nähtävyyksien lähistöllä jalan vieraillessamme meitä ahdistelivat tummaihoiset rihkamakauppiaat, mutta mieli pysyi pirteänä, sillä sää oli hyvin upea. Opastettu kierros päättyi Notre Damen katedraalille, jossa Virpi jakoi kaikille hieman ruokarahaa ja pääsimme syömään, minne halusimme. Ruuan jälkeen ryhmä jakautui shoppailijoihin ja Versailles'hin lähtijöihin opettajien johdolla.

Versaillesissa oli upea käydä, ja se on  maineensa veroinen. Siellä vieraillessa oli mukava huomata, että sitä todellakin kävelee paikassa, missä joskus ovat kuninkaalliset kävelleet ja asuneet.

Shoppailijoilla oli vaikeuksia löytää kukkarolle sopivia liikkeitä, mutta hyvällä tuurilla ja seikkailuhengellä löytyi monenlaista, kuten esimerkiksi maanalainen ostoskeskus. Lisäksi löytyi ihania ravintoloita ja kuuluisa Hard Rock Cafe.

Päivä oli kokonaisuudessaan suurenmoinen, vaikkakin jalat olivat koetuksella ja kengistä kuluivat pohjat. Haluamme kiittää Virpiä ja muita opettajia tästäkin onnistuneesta päivästä.

Teemu, Eeva, Linda ja Iida

Pariisi, sunnuntai 17.4.2011

Edellisillan tekemisistä riippuen lyhyillä tai erittäin lyhyillä yöunilla  varustettuna lähdimme aikaisin liikenteeseen jo ennen metrojen aukaisua.

Notre Damella tapasimme NUORET oppaamme ja kahdessa ryhmässä lähdimme kiertämään kaupunkia. Parin tunnin kiertelyn ja mahatalojen tiirailun jälkeen tapasimme toisen porukan Pantheonin aukiolla ja lähdimme syömään crepesejä.

      

Nuoret oppaamme Pariisissa

Ruokailun jälkeen porukka hajaantui mieltymyksien mukaan shoppailemaan, Louvreen tai katakombeille.

Ryhmämme taisteli urheasti kaupungin läpi katakombeille, mutta tuon ihmismassan (elävien ihmisten siis) kohdattuaan kääntyi suosiolla metrotunneliin. Onneksi muita lykästi Louvressa (Mona Lisa, Sinut on nähty) ja shoppailemassa. Pari väsynyttä matkalaista lähti suosiolla hotellille muiden jäädessä urheasti shoppailemaan.

Lähes kaikkien matkalaisten tiet kohtasivat jälleen Eiffel-tornin juurella. Pelokkaat ja vähemmän pelokkaat ja korkeanpaikankammoiset fobioistaan huolimatta astuivat hissiin, joka vei KORKEALLE. Näkymät olivat huikeat: talojen kattoja ja kirppuja (=ihmisiä).

Eiffel-tornin juurella

Eiffelin jälkeen ilta jatkui viimeisten tuliaisten ostelulla ja mukavalla yhteiselolla. Jos ei aikaisemmin vielä metro ihan ollut selvinnyt, niin tämän päivän aikana metro tuli tutuksi.

P.S. Ja kotimaatakaanhan ei tietenkään unohdettu... Mitä olisikaan lukiolaisten kouluretki ilman politiikkaa? Suomen vaaleja seurattiin silmät tarkkoina mm. Ranskan tv:stä, kun oikeistopuolue perussuomalaiset johtivat pitkän aikaa. Mitään poliittisia koonflikteja ei kuitenkaan huonekuntien välillä tavattu. Jokainen sai itse päättää, olivatko vaalitulokset onnistuneet vai eivät.

Peetra, Anni, Marru ja Jussi

Pariisi – Rovaniemi, maanantai 18.4.2011

Aamu alkoi haikeissa tunnelmissa, koska jouduimme kohtaamaan todellisuuden, että olimme päässeet antoisan Ranskan matkamme viimeiseen aamuun. Aamupahoinvoinnin jälkeen aloimme huonekunnittain ahkeraan loppusiivoukseen.

Tämän uuvuttavan episodin jälkeen siirryimme pikkuhiljaa linja-autoon, joka kuljetti meidät Pariisin lentokentälle. Meinasimme myöhästyä ensimmäisen kerran matkamme aikana, koska jouduimme odottelemaan, että kaikki 28 ehtivät bussiin. Vaihderikkaan alun jälkeen pääsimme ajoissa ja ehjinä lentokentälle.

Jonotus kentälle vei viimeisetkin mehut kaikkensa antaneista opiskelijoista. Lopulta paluulento Kotiin alkoi. Välilasku Riikaan oli erittäin antoisa lukuisineen tax free -myymälöineen, joissa jokainen pystyi tyydyttämään intohimonsa.

Riikan lentokentällä paluumatkan tunnelmissa

Loppumatka sujui kuin siivillä saatuamme tuhlata viimeiset euromme Oulunkylän Teboilille, jonka uskomaton vihikoiramme Eija Laiho meille paikansi.

over and out!

Vilma, Tulkki, Jenna, Joonas, Jasmina

KIIRUNAN KAUPUNKI OLI TÄYNNÄ YLLÄTYKSIÄ

Juuli Suomalainen, Jenni Tikkanen, Janita Jokinen, Jenni Ollila

Kiiruna on kaupunki Norrbottenin läänissä Pohjois-Ruotsissa. Sen asukasluku on 24 314. Kiiruna on yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä avaruustutkimuksen keskuksista, ja kaupungin pääteollisuus on rautamalmin louhinta. Kaivoksen takia kaupunki voi vajota ja sitä joudutaan siirtämään kilometri poispäin; esimerkiksi kirkko joudutaan purkamaan ja rakentamaan uudelleen uudelle paikalle.

Kiiruna kaupunkina yllätti meidät. Kuvittelimme sen olevan todella pieni. Kaupungilla pyöriessämme huomasimme sen olevan kuitenkin paljon suurempi. Löysimme muun muassa H&M:n, JC:n, Dressmannin ja jopa pienen kauppakeskuksen.

Torstai-iltapäivänä etsimme nälkäisinä ruokapaikkaa keskustasta. Tämä osoittautuikin yllättäen haasteelliseksi. Niinpä osa porukasta lähti kauemmaksi keskustasta ja osa jäi keskustaan etsimään ruokapaikkaa, samalla toiveenaan nähdä Suomi – Ranska -jääkiekkopeli.  Lopulta löysimmekin kadun, jossa oli paljon erilaisia vaihtoehtoja, mm. Thai-ravintola, pizzeria ja hampurilaisravintola.  Ruokapaikassamme meidät yllätti se, että jouduimme maksamaan lisämaksun 10 kruunua, jotta saimme syödä paikan päällä. Jääkiekkopeli jäi valitettavasti näkemättä, koska peli tuli maksulliselta kanavalta, joka ei näkynyt missään.

Kiirunassa on paljon värikkäitä, isoja isoja ja puisia omakotitaloja.  Monet taloista olivat hyvin lähellä teitä ja naapuritaloja. Suurin osa taloista oli kaksi- tai kolmikerroksisia omakotitaloja.  Osassa taloista näytti olevan joulu joka päivä puissa olevien joulukoristeiden ja -valojen perusteella.

Mielestämme Kiiruna oli viihtyisä, rauhallinen ja yhteisöllinen kaupunki. Reissu oli kaiken kaikkiaan                                                                                     mukava  ja kannattava – opimme paljon uutta ja pidimme  myös hauskaa.

LAESTADIUS-MUSEO

Mira Körkkö, Binh Hong, Liisa Niva

                                                     

Ennen museoon menoa emme oikein tienneet, mitä odottaisimme vierailulta. Laestadius–nimi toi meille mieleen kirkon ja lestadiolaisuuden.

Pajalassa sijaitsevassa museossa meille selvisi, että museo on omistettu Lars Levi Laestadiuksen muistolle. Lars Levi Laestadius syntyi 10.1.1800 Jäkkvikissä köyhään saamensukuiseen uudisasukasperheeseen. Hänen lapsuutensa oli rankka, sillä hänen isänsä oli alkoholisti ja heillä oli jatkuvasti tiukkaa. Hänet kasvatti hänen velipuolensa Carl-Eric Laestadius. Hän alkoi kiinnostua kasveista jo 16-vuotiaana, jolloin hän alkoi tehdä kasvinkeruumatkoja. Hän suoritti lukio- ja yliopisto-opinnot sekä pappis- ja pastoraalitutkinnon. Hän avioitui vuonna 1827 Brita Kaisa Alstadiuksen kanssa. Kirkollisen työn lomassa hän teki luonnontutkimustyötä. Vuonna 1838 hän sai Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin. Hän sairasteli etenkin depressioita turhauduttuaan työssään. Sairastellessaan hän menetti uskoaan, mutta hänen hengellisen uudestisyntymänsä jälkeen sai alkunsa laestadiolainen liike, joka kantaa myös nykypäivänä.

                                                                

Museon keltainen rakennus rakennettiin pappilaksi 1861, ja , ja Laestadiuksen oli määrä toimia siellä kirkkoherrana, mutta hän menehtyi vatsasyöpään puoli vuotta ennen pappilan valmistumista. Pappilassa oli esillä kuvia ja tietoa Laestadiuksen töistä kasvitieteilijänä ja elämästä uskonnon keskellä.

                                                                                    

Punainen rakennus oli Laestadiuksen asuintalo, jossa hän asui vaimonsa Brita Kaisa Alstadiuksen sekä heidän 15 lapsensa kanssa. Talossa oli kyökki, maitohuone ja pirtti. Huonekalut ja esineet olivat 1800-luvulta, ja osa niistä oli ollut Laestadiuksen perheen omistuksessa.

Saimme museossa opastetun kierroksen museossa, jonka piti Anders Alapää. Pappilan puolella Anders kertoi meille taustatietoja Laestadiuksesta, minkä jälkeen porukkamme jakaantui kahteen ryhmään. Anders lähti toisen ryhmän kanssa taloon, ja toinen ryhmä jäi museon puolelle tutustumaan erilaisiin kuviin ja teksteihin. Lopussa vaihdoimme osia, jotta kaikki saisivat monipuolisen kuvan paikasta.

Opimme museokäynnillä paljon Laestadiuksesta ja hänen elämästään sekä työstään. Yllätyimme siitä, että museokäynti oli niin mielenkiintoinen ja opettavainen. Oli mukavaa, kun meille kertoi asioista sellainen henkilö, joka tiesi oikeasti paljon ja jolla kiinnosti asia toden teolla.

 

MATKAPÄIVÄKIRJA

Ida, Mariat, Elina, Kati, Päivi

Keskiviikkoiltana pakatessamme meitä kadutti, että olimme ilmoittautuneet Kiirunan reissulle. Ne, jotka eivät olleet lähdössä Kiirunaan, ilkkuivat sillä, että meillä menee kaksi kokonaista päivää opintomatkalla. Kun torstaiaamu koitti koleana ja synkkänä, vastoinkäymiset alkoivat: yksi ryhmämme jäsenistä heräsi puoli tuntia ennen sovittua matkalle lähtöaikaa. Linja-autossa vielä väsytti. Pysähdyimme Pellossa kahvi- ja vessatauolla, ja siinä vaiheessa saimme myös koulun eväät. Ensimmäisen tauon jälkeen alkoi tuntua, että tästä matkasta voi sittenkin tulla jotakin.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Pajalan Laestadius-museo, jossa Andreas Alapää kertoi meille Lars Levi Laestadiuksen elämästä. Esittelykielenä hän puhui suomea ja pyynnöstämme vaihtoi meänkieleen, jota oli erittäin mukava kuunnella. Laestadius-museo oli meidän mieleemme, ja usea meistä pohtikin, miksemme ole syntyneet 1800-luvulle.

Museovierailun jälkeen pääsimme syömään hotelliin. Odotukset ruoan suhteen olivat kovat, varsinkin kun näimme, että jälkiruoaksi tarjotaan lättyjä kermavaahdon ja hillon kera! Ruoka tuotti kuitenkin osalle pettymyksen: ruuassa oli ruotsalainen jälkimaku, josta emme pitäneet. Kun saimme kupumme täyteen, matka saattoi jatkua.

Matka Pajalasta Kiirunaan kului pääosin nukkuessa. Kun saavuimme seuraavaan tutustumiskohteeseemme, Avaruustutkimuslaitokselle (IRF), joimme ensimmäisenä kahvit sämpylöiden kera. Kahvittelun jälkeen siirryimme auditorioon kuuntelemaan esitystä laitoksen toiminnasta. Esitys oli ruotsiksi, minkä vuoksi sitä oli suurimman osan vaikea ymmärtää. Esityksen jälkeen kiersimme koko hienon rakennuksen läpi. Lopussa, kun juttelimme esittelijän kanssa pienemmässä ryhmässä, alkoi ruotsia jo hieman ymmärtääkin.

 
Avaruustutkimuslaitosvierailun jälkeen pääsimme majoittumaan. Tässä oli vähällä käydä köpelösti, sillä opettajat eivät olleet saaneet koodia, jolla olisimme saaneet avaimet. Onneksi asia kuitenkin selvisi ystävällisten ihmisten avustuksella. Toiset majoittuivat kodinomaisessa hotellissa ja toiset retkeilymajassa.
Majoittumisen jälkeen lähdimme linja-autolla kohti Kiirunan keskustaa. Jokaiselle annettiin 100 kruunua käytettäväksi ruokaan. Olimme innoissamme tiedosta, että pääsisimme Frassesiin syömään. Hetken keskustassa harhailun jälkeen päätimme suunnata kohti Frassesia, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta. Tässä vaiheessa nälkä korvensi jo mahaa, ja koimme suuren pettymyksen, kun viimein saavuimme perille: Frasses olikin kiinni. Onneksi löysimme pitsapaikan, jossa saimme syötyä. Toiset taas kävivät viime minuuteilla hakemassa Sibyllasta hampurilaiset ja tyylikkäästi söivät ne ulkosalla Kiirunan keskustassa.

Illalla majapaikassamme katsoimme ruotsinkielistä ohjelmaa, josta yllätykseksemme ymmärsimme paljon. Kävimme suihkussa, joka oli Nooan aikainen. Lämmintä vettä kuitenkin riitti, toisin kuin hotellin puolella. Herkuttelimme elokuvaa katsellen ja laitoimme nukkumaan. Aamulla heräsimme ihmeelliseen ääneen. Olisi ollut aikaa nukkua vielä ainakin tunti, mutta ääni oli niin raivostuttava, ettei se ollut mahdollista. Ihmettelimme ääntä ja yritimme selvittää, mikä se on. Mielessämme kävi hätämerkki, tulipalo, rekan peruutusääni yms. Lopulta selvisi, että ääni kuului viereiseen huoneeseen päälle jääneestä herätyskellosta, ja huoneessa ei tietenkään ollut ketään. Työntekijätkin tulivat töihin vasta myöhemmin, joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella tätä ihanaa ääntä. Tulimme siihen tulokseen, että ääni kuuluu osaksi ruotsalaista jälkimakua, kun viimein olimme tyytyväisiä majapaikkaan. Aamupalan saimme nauttia komeissa maisemissa. Aamupala oli jokseenkin samantyylistä kuin Suomessa. Siihen olimme erittäin tyytyväisiä!

Kun mahat oli täytetty ja avaimet jätetty, jatkoimme matkaa. Seuraava kohde oli paikallinen lukio. Rehtorit kertoivat meille lukion toiminnasta ja koulutusmahdollisuuksista. Saimme kierrellä koulussa vapaasti ja katsella paikkoja. Valitettavasti emme päässeet seuraamaan oppitunteja, sillä oppilailla oli menossa Suomen ylioppilaskokeita vastaavat kokeet. Koulussa pääsimme myös syömään. Ruokana oli lohilaatikkoa, joka oli hyvää. Oli hassua, kun näkkileipävalikoimaan kuului kuusi erilaista näkkileipää! Ruokailun jälkeen oli jonkin aikaa vapaata ennen lähtöä seuraavaan paikkaan. Kiertelimme ristiin rastiin ja löysimme jopa tuttuja! Erään ryhmämme jäsenen pikkuserkut nimittäin opiskelivat siellä.

Lukiovierailun jälkeen suuntasimme kaivokselle. Se oli reissumme jännittävin kohde, koska matkustimme linja-autolla yli 500 metrin syvyyteen. Siellä oppaamme selitti ruotsiksi kaivoksen toimintaa, ja lopuksi kävimme vielä museossa itseksemme katselemassa erilaisia tavaroita ja muuta sellaista.

Kotiinlähdön aika koitti, ja pysähdyimme vielä kauppaan. Opettajat hakivat kaupasta ison satsin karkkia ja muita herkkuja oppilaille matkaevääksi. Makeiset menivät nopeasti kaupaksi, ja kaikilla oli hymy huulessa. Habi, yksi opiskelijoista, piti meille matkaradioita, johon kuului visailua, musiikkia, kertomuksia, vitsejä ja muuta mukavaa. Matka kului siis rattoisasti.

Ennakkoluuloistamme huolimatta olemme todella tyytyväisiä siihen, että ilmoittauduimme matkalle. Vierailukohteet olivat mielenkiintoisia ja matkasta jäi muutenkin hyvä mieli. Opintomatkat nostattavat yhteishenkeä koulussamme ja näin tutustuu paremmin myös muiden luokkien oppilaisiin. Tällaisia reissuja voisi olla useamminkin.

PAJALA - KIIRUNA OPINTOMATKA 10.-11.5.2012

Koulumme teemana lukuvuonna 2011-2012 oli kansainvälisyys ja erityisesti Pohjoismainen yhteistyö. Kansainvälisyystoiminnan tavoitteena oli olla osa koulun arkipäivää. Syyslukukaudella 2011 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat katsoivat  teatteriryhmän Taiminen esityksen "Piece of cake". Yksi toisen vuosikurssin ryhmä pääsi Svenska nu-projektin kautta "Kocka på svenska" suklaakurssille. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa opettajat kokosivat oppilaille luettavaksi pohjoismaista kirjallisuutta. Lukuvuoden huipentumana matkustimme opintomatkalle kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa Pajalaan ja Kiirunaan. Ruotsin kielen ja kulttuurin lisäksi opintomatkaan oli integroitu monta muutakin oppiainetta, sillä käyntikohteitamme opintomatkalla olivat Laestadiusmuseo Pajalassa, avaruustutkimuskeskus Kiirunassa, sekä Kiirunan lukio ja matkan huipentumana käynti Kiirunan kaivoksella.

Opintomatkan suunnittelu ja toteuttaminen vaati aikaa ja taloudellista tukea. Kiitämme kaikkia, jotka tekivät matkamme taloudellisesti mahdolliseksi: Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Pohjola - Norden, Suomen ruotsinopettajat ry., sekä Lapin ammattiopiston oppilastuki ry. Ett stort tack!

Projektissa päävastuussa olevana kiitän kollegoitani, jotka olivat mukana suunnittelemassa projektia/ ja mukana matkalla: Sirkka Veikkolainen, Marjo Ahopelto, Markus Romakkaniemi, Minna Karjalainen sekä Vesa Keskimölö. Projektin käynnistymisessä sain hyviä neuvoja ja apua Kirsti Lantolta Pohjola - Nordenin Lapin piiristä.

Se, että meidän reissumme oli erityisen onnistunut, on reippaiden opiskelijoidemme ansiota. Kiitos kaikille mukana olleille! Seuraavista raporteista pääsette lukemaan matkastamme.


Hannele Vehkaoja

Tapahtumablogi

Tämä blogi on luotu  Rovaniemen ammattilukion opintomatkojen sekä tapahtumien esittelyä varten. Opintomatkoilla opiskelijat kirjoittavat kuvitettuja raportteja matkan teemoista ja nämä hienot työt on ilo esitellä laajemmin. Blogin aloittaa raportit keväältä 2011, kun koulumme pääsi osallistumaan Euroscola-hankkeeseen sekä kevään 2012 opintomatka Pajalaan ja Kiirunaan.

Tervetuloa mukaan!